Metsien monet arvot

Kirjoittanut Petri Mäkelä

Törmäsin viikonloppuna kummalliseen käsitykseen, jonka mukaan metsien suojelussa ekologisilla ja sosiaalisilla arvoilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Samaan hengenvetoon todettiin, että ekologisista ja sosiaalisista arvoista puhuminen on näiden arvojen samaistamista. Lisäksi ekologisesti vähempiarvoisen, mutta sosiaalisesti arvokkaan metsän suojelu on kuulemma metsän romantisointia.

Kuva: Petri Mäkelä

En voisi olla enempää eri mieltä kaikista väitteistä. Avaan seuraavassa hieman omaa näkemystäni.

Perusväitteeni on, että metsillä on monia arvoja ja arvoperustoja. Metsiensuojelu perustuu näiden arvojen kokonaisuudelle. Ekologiset arvot parantavat metsien sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, mutta myös ekologisesti vähempiarvoiset metsät ovat arvokkaita – tämä korostuu mitä lähempänä olemme asutusta ja mitä suurempi asutus on.

Ekologiset seikat ovat ensisijaisia kun puhutaan metsien monimuotoisuuden suojelusta. On tosiasia, että metsäluontomme on köyhtynyt kovaa vauhtia. Viimeisen vuoden aikana esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistykselle on tullut ELY-keskukselta paljon aikaisempia vuosia enemmän ilmoituksia hakkuista liito-orava-alueilla. Metsissä paljon kulkevat tietävät miten vähän monimuotoisuuden kannalta tärkeänä pidettyä luonnontilaisuutta metsistämme löytyy.

Lähimetsät ovat täynnä polkuja. Kuva: Petri Mäkelä

Lähimetsät ovat täynnä polkuja. Kuva: Petri Mäkelä

Ekologisissa suojelusyissä ei ole kyse alkuperäisen luonnon suojelemisesta eikä koskemattomien metsien suojelemisesta. Nämä käsitykset rakentuvat osittain romanttiselle maaperälle. Luonnontilaisuus on osittain synonyymi koskemattoman kanssa, mutta ekososiaalinen historiamme osoittaa, että koskemattomuus on myös suurelta osin mielikuvituksellista ja rakentuu romantiikastakin tutun luonnon ja kulttuurin sekä ei-inhimillisen ja inhimillisen väliselle perustavalle kahtiajaolle, jota taas on etenkin ympäristöfilosofiassa pidetty yhtenä keskeisenä ympäristökriisin ongelmakohtana. Miksi ihmeessä vain inhimillisestä erotettu olisi arvokasta? Ja miten ihmeessä voisimme tunnistaa sen kappaleen luontoa, johon inhimillinen toimina ei ole koskaan vaikuttanut?

Kun puhumme metsien sosiaalisista ja kulttuurisista arvoista, meitä kiinnostaa metsien merkitykset osana inhimillistä elämää ja kulttuurista jatkumoa. Näiden huomioiminen ei ole romanttista vaan itseasiassa jotain täysin päinvastaista. Näiden perustana ei ole luonnon ja kulttuurin erottaminen toisistaan, vaan luonnon ja kulttuurin kanssakäyminen ja vuorovaikutus.

Hakatusta metsämaisemasta kärsivät kaikki. Kuva: Petri Mäkelä

Hakatusta metsämaisemasta kärsivät kaikki. Kuva: Petri Mäkelä

Ihmiset kävelevät, hiihtävät ja muuten vaan ulkoilevat metsissä, keräävät sieniä ja marjoja, kuuntelevat ja seuraavat luonnon olioiden elämää. Metsät ovat osa kotiseutua riippumatta niiden ekologisista arvoista. Joskin luonnontilaisemmista metsistä yleisesti ottaen löytyy sieniä ja marjoja enemmän, lajisto on monipuolisempaa ja maisemakuva on muutenkin viihtyisämpi ja mielikuvituksellisempi. Ekologiset arvot eivät siis ole lainkaan yhdentekeviä sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen suhteen.

Eikä metsissä ole myöskään kysymys mistään taantumuksellisesta kuten usein väitetään. Kuten Holmes Rolston III kirjoittaa tunnetussa esseessään ”Arvot luonnossa”:

Emme voi välttää vastakkainasettelua luonnon kanssa. Mutta modernissa elämässä on mahdollista elää niin pitkän välimatka päässä luonnosta, että viisautemme johtuu usein keinotekoisesti harhaan. Erämaat ovat sivistyksellemme yhtä tärkeä arvo kuin yliopistotkin, ja voimme joskus arvostaa kotilovilistäjiä sakramentaalisesti enemmän kuin taloudellisesti, koska niiden villissä luonnossa on voimaa, joka on erilaista kuin niitä tuhoavissa koneissa.

Tai kuten Pentti Saarikoski sanoo lyhyemmin:

Metsä on akatemia, jonka barbaarit hävittivät

Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon tunnetun Puiden kansan (1997) viitoittaman tien jatkoteos Metsänhoidollisia toimenpiteitä (2009) kertoo metsien tuhoutumisen ja laajamittaisen häviämisen merkityksessä nykymaailmassa. Jokaisen metsänystävän ja metsiensuojelusta kiinnostuneen tulisi lukea teos! Kirjassa äänen saavat tavalliset ihmiset, jotka kertovat tuttujen metsien tuhoutumisesta hakkuissa, kotiseudun vähittäisestä – tai joissain tapauksissa kertarysäyksellä – muuttumisesta tuntemattomaksi. Kertomukset muistuttavat, että metsillä on väliä myös ihmisille ja ihmisten hyvinvoinnille. Ovatko näiden ihmiset kertomukset romanttisia? Onko tällaisista lähellä olevista arvokkaaksi koetuista metsistä huolen kantaminen romanttista?

Sienestäminen on koko perheen puuhaa. Kuva: Petri Mäkelä

Sienestäminen on koko perheen puuhaa. Kuva: Petri Mäkelä

Romanttista on kuvitella, että vain jossain etäällä ja kaukana olevien metsien suojelu on arvokasta, että inhimillisellä kokemuksella ei ole metsien suojelu kannalta mitään merkitystä. Mitä lähempänä kaupunkien ja taajamien ydinalueita ollaan, sitä enemmän lähimetsien merkitykset ihmisille, esim. koulujen lähimetsinä, saavat painoarvoa. Ekologiset arvot tulisi toki ottaa tällaisten metsien hoidossa tai hoitamattomuudessa selkeästi huomioon.

On toki huomautettava, että tietenkin on turha korostaa liikaa metsien virkistyksellisiä arvoja ja tämän vuoksi pyrkiä laajamittaisesti lisäämään virkistyskäyttöä sellaisissa metsissä, joissa sitä ei ennestään ole. Metsien käytöllä on aina vaikutuksia metsäluontoon.

Käytännön suojelutyössä ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot kulkevat usein rinnan. Nämä tukevat toisiaan, mutta tuskin kukaan edes teoreettisessa mielessä rinnastaa näitä keskenään. Luontokirjat kertovat toinen toistaan hienommista koskemattomista metsistä ja puhtaasta luonnosta. Ihminen on vain harvoin läsnä. Toisenlaisen kuvan metsäsuhteestamme antaa edellämainitut Puiden kansa ja Metsänhoidollisia toimenpiteitä, joiden korostamaa näkökulmaa voisi pitää enemmänkin esillä. Metsillä ja metsien tilalla on meille merkitystä ja tälle kokemukselliselle merkitysperustalle tulisi antaa entistä suurempi arvo myös käytännön päätöksenteossa, jossa taloudelliset ja edistykseen retorisesti kytketyt arvot saavat useimmiten suurimman äänenpainon.

Subscribe / Share

Article by Petri

Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2010 lähtien. Vapaa-aikanaan Mäkelä rengastaa mm. petolintuja.
Petri tagged this post with: , , , Read 13 articles by

Comments are closed

RIIHIMÄEN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS on Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys ja kuuluu Uudenmaan piiriin. Yhdistys toimii Riihimäellä ja Hausjärvellä. >>Jäsenkirjeet >>Toimintasuunnitelma 2016 >>Säännöt

Arkisto